Terveisiä Pariisista ja L'Aiguille en fete -messuilta! * Regards from Paris

Hei kaikille! Le bonjour à tout le monde!

Varmaan arvaattekin, että ihanaa oli. Voihan huokaus! Kirjoittelen tähän kuvien kera Annin ja minun reissusta. Ensin kuva L'aiguille en fete 2013 -messujen lipusta - tästähän se kaikki alkoi! Eli Anni ja mieheni kaksin "käännyttivät" minut lähtemään messuille :) Mikä onni, että on tällaisia ystäviä ja upea aviomies.


Me ostimme lipun edellisenä päivänä valmiiksi, kun ajattelimme, että sitten vain marssimme sisään... Kyllä sanoin Annille ihan vitsinä, että siellä on kuitenkin pienempi jono siihen lipunmyyntiin. Arvaattekos kuinka kävi!? No justiinsa niin. Ranskalaiset on näköjään niin tunnollisia, että liput oli ostettu etukäteen ja jono oli ihan hirmuinen, vaikka olimme paikalla ennen avaamishetkeä. Ja se lipunmyyntijono oli lyhyt. Mutta katsoin kellosta ihan tarkoituksella, eikä meillä mennyt kuin 20 minuuttia jonottamiseen, joten ihan hyvinhän se sitten meni.

Sisälle kun päästiin, niin heti näimme, että nämä messut ovat jotain muuta kuin Lontoon messut. En tarkoita sitä, etteikö Lontoon messut olisi olleet mahtavat ja menisin kyllä toisenkin kerran, mutta heti ensimmäisissä pöydissä näki, että tarjonta on erilaista. Jotain ihan uutta mitä emme olleet ennen nähneet. Sama linja jatkui kautta messujen. Toki tähän uutuuteen vaikutti se, että esittelijöissä oli paljon just ranskalaista. Ainakin minulle se on vieraampaa, mallit ym.

Samalla kun kiersimme messuja, loin kontakteja toimittajiin saadakseni Emmuliin uusia tuotteita. Messuilta esittelijät eivät tavaraa myy, koska tarvitsevat ne messuasiakkaille ja muutamat sanoivat, että on jo seuraavat messut tulossa eli sitten tilaamalla vain. Sunnuntaina jos olisi voinut mennä toisen kerran ennen messujen päättymistä, olisin jotain saanut mukaan, mutta päättelin, että mieluummin katson kotona rauhassa netistä heidän valikoimaansa ja tilaan, kuin että alan raahata tavaraa paikan päältä. Viisas päätös, minun matkalaukkuni nimittäin painoi niin paljon takaisin tullessa, että vain suomalaisella sisulla sain sen hotellilta kentälle (useampi vaihto metroissa).

Messuilla oli monia tuttuja - siis tuttuja nimien kautta. Näimme Renato Parolinin, Michaell Powellin ja Isabelle Haccourt Vautierin. Isabellen kanssa olin juttusillakin - käyntikortit vaihdettu :) Anni sai myös terveiset ja nimikirjoituksen ostamaansa kirjaan.

Minä en kauheasti itselleni ostanut ristipistojuttuja, mutta sen sijaan lankesin upeisiin 100 % lampaanvillalankoihin, jotka ovat uutuksia. Niitä käytetään mm. tilkkutöiden tikkaamiseen, mutta ihan mihin vaan muuhunkin! Langat oli todella upeita niin tuntumaltaan kuin väreiltään ja ostin niitä monta. Myyjää nauratti, kun minä niin innostuin langoista. Ajattelin tehdä testausta ja jos ovat niin ihania kuin päältä näyttää, niin tilaan niitä myös myyntiin - käyntikortit vaihdettiin ja suhteet luotiin tulevalle :)


Tässä vähän lähikuvaa langoista...



Toinen tuote johon lankesin ihan täysillä olivat huopapalat. Ne olivat niin houkuttelevan kauniita, varsinkin nuo meleeratut.

Ja katsokaa kuinka ihanasti villalangat sopivat näihin huopiini! Palan innosta päästä kokeilemaan mitä saan huovista ja villalangoista aikaiseksi. Messuilla näin niin upeita huopatöitä, että ette uskokaan!



Jotain ristipistojuttujakin ostin. Le Bonheur des dames -liikkeestä ostin joulukalentereihin lahjat ja itselleni kolme DMC:n mallia, joissa on kussakin 4 lankaa mukana. Nämä maksoivat 6 e kpl, siis sisältäen mallin ja 4 tokkaa lankaa, joten minun mielestä olivat puoli-ilmaiset. Tykkään tällaisista kasvioaiheista. Mutta sitä pistelyaikaa ei heilläkään myyty, joten saapi nähdä koska näihin töihin tartun.


Le Bonheur des Dames -kuvasto, jollaisen molemmat Annin kanssa saimme :)

Liike on muuten nähtävyys! Pääliike on todella upea, holvikatto on korkealla ja seinät ovat täynnä kirjottuja tauluja heidän malleistaan. Ihan käsittämätön tunnelma. Todellinen unelmatyöpaikka heille, jotka siellä työskentelevät. Kauniita asioita ympärillä, ihania asikkaita ja kun aikaa on, istutaan alas kirjomaan malleja esille. Kuvia liikkeestä voi katsoa täältä. Kävimme myös pikkuliikkeessä ja sekin oli todella tunnelmallinen - ja rauhallinen! Iso liike oli ihan täynnä turisteja, joten siellä oli aikamoinen hälinä.

Messuilta ostin perinteiseen kirjontaan lehtiä eli Broderie inspiration ja kaksi Broderie creative Mains&Merveilles-lehteä. Tuossa pöllö-versiossa on myös monia ihastuttavia pöllöaiheisia ristipistomalleja. Ostin myös Mango Pratiquen Animaux du monde-kirjan, se on todella kiva!


L'Atelier des Elfes:n osastolta ostin kaksi vitosen pussia, joiden sisällöt on näissä kuvissa. Ei paha ostos vai mitä! Myös heidän kanssaan solmin "kauppasuhteet" :)



Nämä olivat jo eri osastolta, mutta yhtä kivoja.


Nukkisostokset laitan Pikkuista-blogiin. Ne löytyivät Lennun suosittelemasta liikkeestä Pain D'épices :) Kiitos Lennu!

Meillä oli niin mukavaa Annin kanssa ja välillä nauroimme vedet silmissä. Koska olimme liikkeellä aamusta iltaan ja nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, alkoi toisinaan turnajaiskestävyys olla koetuksella ja väsyneenä sekoilimme sanoissamme. Sanoinkin Annille yhdessä kohtaa, että ihan kuin olisin reissussa Matti Nykäsen kanssa... vai mitä tuumaatte näistä Annin lausunnoista: "Olis varmaan hassua asua Ranskassa jos olis ranskalainen" tai "Mä en voi selittää sitä englanniksi, kun en tiedä mitä safety box on englanniksi". Jep! Se on fifty-sixty :)

Kelit olivat todella hienot! Aurinko paistoi täydeltä terältä kaikki neljä päivää, nurmikko viheriöi ja pensaat kukki, samoin orvokit ym. kukat kukkivat. Kun kävimme Eiffelin huipulla sunnuntaina, sieltä 280 metrin korkeudesta näimme, näkyvyys oli todella hyvä, sillä sää oli kirkas ja aurinkoinen. Mieletön maisema. Kävimme muuten Eiffelillä jo edellisenä iltana ja se oli todella kokemus upeassa valaistuksessaan. Aamulla menimme paikan päälle 10 maissa, kun lipunmyynti aukeaa 9.30. Onneksi jonoa ei ollut vielä ihan mahdottomasti, eihän ole mikään varsinainen turistiaika. Taas kellosta katsoin, niin lipunmyyntiin jonotimme vain puoli tuntia, ylätasanteelta huipulle menevään hissiin jonotimme 40 minuuttia ja kun tulimme alas, oli aikaa kulunut kaksi tuntia. Eli me selvisimme todella pienillä jonotuksilla. Kun tulimme alas, jonot olivat jo todella pitkät, arviolta varmaan puolentoista tunnin jonotus, että pääsee edes lippua ostamaan.

Liikkuminen metroilla oli varsin helppoa. Anni oli tehnyt hyvää taustatyötä ja selvittänyt meille tärkeät osoitteet etukäteen ja ne paikat joihin halusimme, löytyivät ihan suorilta. Ei olisi uskonut, että olemme kaupungissa, jossa on 13 miljoonaa ihmistä, esikaupunkeineen yli 20 miljoonaa. Missään ei ollut ahdistavaa ruuhkaa ja kaupunki oli tosi siisti. Minulla oli yli 20 vuotta edellisestä käynnistä, mutta luulenpa, että ensi vuonna pitää taas messuille päästä!

Että sellaista! Kiva jos jaksoit lukea näin pitkän postauksen. Ja jos herää kysymyksiä Pariisista, messuista tms. niin vastaan mielelläni!

terkuin Kirsi