...kohtaa lattian, lattialle käy näin...
...ja taulun kulmalle käy näin:
Tämän lisäksi olen tänään rikkonut kameran muistikortin, tiputtanut kännykkäni niin, että akku ja takakansi lensivät pitkin lattioita ja pisteenä i:n päälle, tein sen mistä kehuin Violariumin ristipistoviikonlopussa, että en ole koskaan ikinä never ever sotkenut työtä suklaalla. Tänään siis em. onnettomuuksien lisäksi tiputin suklaan palan valkoiselle pellavalle, jossa oli viittä vaille valmis joulukalenteripistely. Ja voin kertoa tämän kliinisen kokeen jälkeen, että Fazerin sinisestä ei jää sinistä jälkeä, vaan ruskea... ja kun suklaan pala pomppii iloisesti työn päällä tiputtuaan ylhäältä kohtisuoraan (olin seisaalleen) se jätti kolme jälkeä työhön :( Ja eikun pyykille!
Sitten kävi vielä niin, että töissä huomasin kenkäni pohjaan tarttuneen jonkun paperin palan, mutta en saanut sitä millään irti hankaamalla kengän pohjaa oven pieleen tms. Ja koska selkäni on niin kipeä, että en voi kumartua, piti työkaverin repiä paperi kengän pohjasta. Voi että mikä päivä ja miten onneton tapaus olenkaan tänään :)
Tiedän, että monia teistä lukijoista nyt naurattaa - voitte sielunne silmin nähdä kuinka olen koko päivän säätänyt - ja suon naurut teille ilman muuta! Sillä suoraan sanoen, en voi itsekään muuta kuin nauraa :) Mutta vastapalveluksena näistä nauruista, haluan kommentteihin vastaavia kokemuksia epäonnen päivistänne...
IN ENGLISH
In the first picture there is a wedding gift, which I dropped on the floor (pic 2) and the frame got broken (pic 3). I also dropped my self phone today and the pieces went down the floor, I dropped a peace of chokolate on a white linen where I had almost ready stitching (for a gift also) and I broke our camera´s memory card. And all this in one day! But, no worries - I am just laughing at my self (though I feel sorry about the wedding gift).
Viime viikkoina en itse suoranaisesti ole onnistunut mitään tuhoamaan, vaikka olenkin kävelevä katastrofi. Mutta Neiti Koira 1-vuotispäivänsä kunniaksi, huolimatta siitä että mamsu oli kotona, puri poikki tietokoneen yhden data-kaapelin, petasi sänkyni uusiksi kolmeen kertaan ja pisteli hyvällä ruokahalulla santtua (saint pauliaa) palasiksi...
ReplyDeleteMulla on aika usein päiviä, jolloin parasta olisi painua takaisin pehkuihin kun tuntuu, että kaikki menee päin prinkkalaa (eikä siis pelkästään tunnu vaan ne menee). Tänään tosin vain poltin käteni ja samalla ote kattilasta herpaantui ja sinnepä meni ruoat lavuaariin, että joutui aloittamaan kokkailut ihan alusta.
ReplyDeleteKirjoitin pitkän tarinan laskuista, jotka luulin ottaneeni mukaan mökille maksaakseni ne lomani aikana. Sitten halusinkin kesken kaiken ihailla tuota häälahjataulua, klikkasin kuvaa ja hups, kun palasin takaisin tälle sivulle, kirjoitukseni olikin hävinnyt...
ReplyDelete(Laskut muuten löytyivät, kun olin palannut jo kotiin, tietokonelaukun taskusta, jonka olemassaoloa en edes tiennyt. Olin kyllä osannut tunkea laskut sinne... :-)
Hei Kirsi!
ReplyDeleteLaitoin sulle tänään pitkän s.postin mutta se tuli bumerangina takaisin mun s.postiin ,kuuluu varmaan tän päivän kuvaan myös tuo..
Ei kyllä naurata kun ei se niin hauskaa ole kun sattuu kaikkea kurjaa samana päivänä,mutta jälkeen päin niitä voi sitten muistella hymyssä suin..
Johtuen nopeasta spontaanista luonteenlaadustani
järjestän itseni usein ja säännöillisesti kaikkiin
kommelluksiin.
olen esim.
-saanut päivän aikana kahdet sakot ajamalla ylinopeutta samaan "peltipoliisiin"
-saanut sakot SEURAKUNTATALON pihalla kun kiirehdin hiukan liikaa KIRKKOVALTUUSTON-kokoukseen .
JA pudottanut silloin poliisiautoon hienon kultaholkkisen YSL-huulipunan ja seuraavana päivä nuori mieskonstaapeli soitti ja kysyi pitääkö valtion laskuun postittaa
poliisi-autoon "unohtunut omaisuus" minulle !!:D
Arvaa meinasinko ihan todella tukehtua nauruun tuon tapauksen jälkeen.
- (tämän jos joku laittaa paremmaksi niin
pitää kyllä olla jo tosi hyvä hyvä stoori)
ELI olen ollut Kreikan rajalla sotilaspoliisien pidättämänä ja ollut vähällä saada kiellon maahansaapumiseen ainaiseksi,
koska minulla oli tuore Turkin-leima passissa,kokonaan mustat peittävät vaatteet
( pitkä housuhame,pitkähihainen musta paita+
suuri huivi harteilla )
ja tyttönimeni muistutti erästä turkkilaista sukunimeä ja erehdyin myöntämään olleeni Turkissa tekemisissä Ankaralaisten yli-opisto opiskelijoiden kanssa.
Oli siinä kuulkaa Aurinkomatkojen-oppailla
ilmeet kohdillaan kun mua vietiin vauhdilla turvatarkastukseen kahden konekiväärimiehen välissä.
Ja tämä tarina on tosi !!
ja arvatkaapa oliko mun matka-kavereilla myös jännät ilmeet ?!
Onneksi asiat selvisivät ja sain viettää mukavan loman mutta oli aika karua kun maastapoistuessa annettiin ymmärtää että EPÄVIRALLISESTI olen
ei-toivottu henkilö Kreikkaan .
Siis no huh-huh!!
Myöhemmin olen kyllä kuullut vastaavista tapauksista että tietyistä maista ei kannata pyrkiä leimatulla passilla rajan yli.
Tehdäänpä nyt siis vielä selväksi etten siis ole
mitenkään poliittisesti aktiivinen henkilö !!
Ristipisto-asiaa:
Mail-art laatikostasi tuli todella upea,ihanat värit ja ihan mestarillinen viimeistely :)
Siis tuo taulu on ihana :)
ReplyDeleteVoi mahoton tuota sinun päivää, olis tainnu kannattaa aamulla jäädä sänkyyn... mutta toisaalta olisit noita kokemuksia köyhempi...
Yksi minun mielenkiintoisista töppäyksistä oli, kun edellisessä kodissa olin lähdössä autolla liikenteeseen. Auto oli tallissa ja tietenkin menin autoon kuten aina ja käynnistin sen ja lähdin peruuttamaan ulos. Muuten meni kaikki hyvin, mutta olin huomannut avata vain toisen puolen pariovesta ja toinen oli kiinni... et silleen...
Elämä on :)
Joskus vaan on päiviä, jolloin paras olisi heti aamulla kiivetä takaisin sänkyyn ja vetää peitto korviin. En nyt heti muista omia katastrofeja, vai luetaanko sellaiseksi kaksi päivää riitelyä ukon kanssa? Jokaisen sanomani asian tämä kääntää nurinniskoin ja minä en ihan säyseänä vaimona riiputa päätäni ja sano, että kyllä herra. Elämä tosiaan on :) kuten Sini Helmi sanoi.
ReplyDeleteOoookei, siis sunkin suklaa voi joskus tahria kankaan, hyvistä "käsittelyohjeista" huolimatta :D
ReplyDeleteAika hauskaa, että näin vartavasten miettiessä ei tule yhtään vars. sähellyspäivää mieleen - joka kertonee muistin armeliaisuudesta: pian se unohtuu, ja jää uusien päivien ja sattumusten jalkoihin :D
Meillä on keraamista laattaa kaikki alakerran lattiat, ja niihin on pudonnut milloin mitäkin. Siinä menee esim. lasi tai keramiikka vääjäämättä rikki, pudotus on niin kova. Ja kyllä, lattiaan tulee myös jälki, ja sitäpä ei sitten korjaa, ei niin millään...
Aaa, mutta tuli sentään jotain mieleen tuosta sakko-srk-talokombinaatiosta tuolla ylempänä. Ei tosin itselle käynyt hassummin. Nimittäin kun olin vielä seurakunnassa töissä, papistomme oli kutsunut paikallispoliisin neuvonpitoon, koskien alueellista yhteistyötä. Matkalla tuonne kokoukseen minut puhallutettiin - kahdesti. Mutta eipä hättää, ei ollut tullut kirkkoviinejä siemailtua :D.
ReplyDeleteSen sijaan kirkkoherramme, joka oli tulossa samaiseen kokoukseen, sai sakot, koskapa oli jättänyt ajokorttinsa kotiin...